Reading Week, ja painohan on sitten sanalla week

Viime viikolla ei hirveästi ollut aikaa kirjoitella blogia, sillä vietimme Reading Weekia. Käytännössä se tarkoitti, että luentoja ei välttämättä ollut – ja matemaatikot tuntien en ollut yllättynyt saadessani tietää ettei minulla tulisi olemaan luennon luentoa! Vapaaviikon oli tarkoitus olla työntäyteinen ja kuvittelin tunnollisesti tekeväni paljonkin hommia pois alta, mutta kuinkas sitten kävikään… Ainakin koko viikko oli todella hauska ja rentouttava, joten nyt pitäisi sitten sille opiskelulle riittää energiaa! Köh.

Reading Weekia edeltävällä viikolla tuntui lähinnä olevan odottava tunnelma. Käytiin häviämässä (niukasti) pubivisa ja harrastettiin tavallistakin enemmän kotona löysäilyä ja kortinpeluuta.

Yllätyttiin aidosti, kun ei saatu nimestä The Parsnip Defenestrators lisäpisteitä...

Viikonloppu kului opiskelijatunnelmissa; perjantaina The Beehive –pubissa ja lauantaina opiskelijaelämää P Diddyn pikkuveljelle esitellessä. Beehivessa drinkkejä saa aina kaksi yhden hinnalla ja tunnelma olikin sen mukainen. Ja olihan pikku-Diddylle esiteltävä paikallinen pubi- ja takeout-valikoima! ;) Täällä tarjoillaan drinkkejä usein lasien lisäksi myös kannuista, joihin yleensä mahtuu 3-4 drinkkiä ja jotenkin viikonlopun teemaksi muodostui kyseisten kannujen nyysiminen. Tästä syytämme Bobia, joka otti vähän ”matkaevästä” Beehivesta perjantaina.

The Placen kanapurilainen, nami nami!

Jotta rahaa ei varmasti jäisi viikonlopun jälkeen jäljelle, kävimme vielä sunnuntaina syömässä kunnon pubi-illallisen läheisessä hämmentävästi nimetyssä The Placessa. Sapuska oli etenkin hintaan verrattain erittäin maukasta. :) Muutoin sunnuntai ja maanantai taisivat kulua enimmäkseen rentoutuessa, mikä tulikin tarpeeseen. Tiistaina kävimme sivistymässä konsertissa, jossa naapurin J soitti selloa. Oli ihan mukavaa päästä nauttimaan hieman ”korkeampaa” kulttuuria vaihteeksi – ja vielä huokeaan kolmen punnan hintaan.

Keskiviikkona pääsinkin lähtemään ensimmäistä kertaa seikkailemaan Sheffieldin ulkopuolelle! Käytiin Melanien kanssa kahden päivän reissulla aidossa, alkuperäisessä, mystisessä Mansessa, ja oli kyllä hyvä miniloma. :) Junalipuille ja yölle hostellissa tuli hintaa 27 puntaa per naama, joten raaskii ehkä uudemmankin kerran lähteä! Hostelli oli Hattersin Newton Streetin yksikkö ja hintaisekseen todella mukava ja siisti ja, mikä parasta, keittiöstä sai kellon ympäri ilmaista teetä ja paahtoleipää. :D Keskiviikkona oli pakko iltapäivällä painua shoppailun aiheuttaneen väsymyksen takia iltapäivänokosille, joista on levitelty jotain huhuja. Tehtiin tosiaan paljon muutakin kuin nukuttiin Manchesterissa!

Shoppailu hoidettiin enimmäkseen Affleck’s Palacessa, jonne päädyttiin puolivahingossa. Se on viisikerroksinen rakennus, jossa toimii uskomaton määrä pieniä itsenäisiä kauppoja, joissa myydään kaikenlaista vintage-vaatteista hiusväreihin ja julisteisiin. Taidettiin nähdä kahvila-elokuvateatteri-yhdistelmäkin! Ostoksia ei hirveästi tullut tehtyä, mutta oli hienoa vain kierrellä ja tutkia tarjontaa. Illalla (pahamaineisten tirsojen jälkeen) meidät vedettiin viettämään iltaa hostellin olohuoneessa ilmaisen siiderin varjolla. Porukkaa oli joka puolelta maailmaa ja ilta kuluikin mukavasti heidän kanssaan. :)

Chetham's Library

Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan kulttuurikohteisiin edellisenä päivänä tapaamamme uuden tuttavan kanssa. Hän oli opiskellut Manchesterin yliopistossa, joten tunsi kaupungin hiukkasen paremmin kuin me, mistä olikin paljon apua. Kävimme kaupungin vanhimmassa kirjastossa Chetham’s Libraryssa, taidetta katselemassa Manchester Art Galleryssa ja Manchester Museumissa, jossa oli sekä ihmisten menneisyyteen että luontoon liittyviä näyttelyitä. Jälkimmäisestä löytyi jopa eläviä sammakoita ja liskoja – ja sammakkolahjoituslipas, joka kurnutti kun sinne tiputti rahaa. :D

Manchester Art Gallery

Pikkukavereista oli vaikea saada hyvää kuvaa!

 Manchester Museumissa olevan tilataideteoksen yksi osa. 

Teos käsitteli ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta ja kestävää keitystä.

Kävimme välissä herkullisella lounaalla China Townissa, sekä hakemassa fortune cookieita (lienevät suomeksi onnenkeksejä?) tuliaisiksi kämppiksille. Paras kekseistä löytynyt ”ennustus” oli: ”YOU ARE SO COOL”. Pääsimme myös näkemään Manchesterin yliopiston ylioppilaskunnan rakennuksen, joka kieltämättä ei varmaan millään tasolla voittanut Sheffieldin vastaavaa. Sanoo ylpeä sheffieldiläinen…

Lauantaina vietettiin erittäin pientä (kolmen henkilön :D) Suomi-iltaa makaronilaatikon ("macaroni box"), mokkapalojen ja sopivien juotavien kanssa! Ruoka ja seura oli hyvää, ja appelsiini-tryffeli-Bailey’s taivaallista! Ja siinäpä vasta sopiva joulutunnelmainen aasinsilta... Kävimme nimittäin isommalla porukalla tutustumassa Sheffieldin joulumarkkinoihin. Muutaman tunnin kiertelyn ja rasvaisen markkinaruoan jälkeen liityimme väkijoukkoon katsomaan jouluvalojen sytytystapahtumaa. Aivan hirveää tungosta ei onneksi ollut, joten pääsimme suhteellisen lähelle lavaa katselemaan hiukan omituista toimitusta. Valojen syttyessä yhteislaskennan päätteeksi pärähti ”All I Want For Christmas Is You” soimaan, joten tietenkin laulettiin ja tanssittiin mukana!

 Pienestä kärähtämisestä huolimatta mokkapalat olivat onnistuneita. :)

Iceman ei osannut olla paikallaan... Taustalla joulumarkkinahumua.

Ohjelmaan kuului myös Buble-henkinen mieslaulaja (jonka sympaattinen esitys oli mielestämme ehdottomasti aliarvostettu) ja lavalla tapahtunut kosinta. Ikävä kyllä etukäteen lupailtuja oikeita poroja emme onnistuneet löytämään. :( Mukaan onneksi tarttui fudgea ja Iceman osti välkkyvän valomiekan, joka kieltämättä tuo jännittävän lisän keittiön sisutukseen! Luovia sisustusratkaisuja on muuten harrastettu meidän ja vastapäisen talon rappukäytävissäkin; hississä on nähty muun muassa liikennekartio ja kebabin jämät, ja käytävässä kaikkea sukista liikennemerkkeihin. Koskaan ei tiedä mitä löytää kun erehtyy kotoa lähtemään…

Fudget; Banana Swirl, Mint-Chocolate ja jonkinlainen suklaahässäkkä, kaikki taivaallisia.

PS. Ensilumi tuli eilen (ke)! Ja ihan kunnon märkiä-rättejä-päin-näköä räntäensilumi! Feels like home. :D

PPS. Saatan lisätä tällä viikolla vielä parempia kuvia tähän sepustukseen, kunjos saan niitä Hansilta. :)

Halloween-viikkoa

Englannissa Halloweeniin panostetaan aika paljon enemmän kuin Suomessa – ainakin mitä omasta kokemuksesta tiedän. Juhlistus aloitettiin jo viime viikonloppuna, eli käytännössä Halloween-teemaisiin pippaloihin ja tapahtumiin olisi päässyt osallistumaan koko juhlapäivää edeltävän viikon.

Viime viikolla aloitimme kekkeröinnin kaivertamalla yhden ”harjoituskurpitsan”, joka jäikin loppuen lopuksi ainoaksi tässä asunnossa kaiverretuksi kurpitsaksi. Kävimme kyllä kurpitsoja etsimässä keskiviikkona ja torstaina, mutta olimme molempina päivinä myöhässä, pöh. Kiitos harjoituskurpitsan, pääsin kuitenkin kokemaan tämän yllättävän niljaisen prosessin! Perjantaina saavuimme kotiin puoliltaöin hilpeissä tunnelmissa ja päätimme Hansin ja P Diddyn kanssa tehdä keittiöstä lievästi juhlavamman. Esittelinkin koristelut pari postausta sitten, ja kyllä niistä ollaan aika ylpeitä oltukin. :)

Sunnuntaina Sheffieldin keskustassa järjestettiin Fright Night, joka on Englannin (Britannian?) suurin Halloween-karnivaali. Eihän me sinne muistettu saati jaksettu lähteä, oli kuitenkin kiireitä edellisessä postauksessa käsitellyn leijan kokoamisen kanssa…

Hiusväriä eri valaistuksissa. :)

Maanantaina värjättiin P Diddyn kanssa hiuksia Halloween-tunnelmaan sopiviksi. P Diddyn koko päästä tehtiin punainen ja minä sain tummansiniset latvat. Hiusvärin pitäisi lähteä 6-8 pesulla päästä kokonaan (joten älä neiti V saa sydänkohtausta!), mutta nyt ainakin tuntuu että voisin pidempäänkin nämä pitää. Saa nähdä. ;)

Kuvassa näkyykin hiusten lisäksi erittäin laiskan ihmisen Halloween-asu. :D Toisin sanottuna ähläsin vahvat silmämeikit ja kalpeahkot kasvot, pukeuduin mustaan ja asettelin päähän silmämunahattuni. Huomattavasti enemmän panostusta oli havaittavissa todella monella, ja vastaan on tullut mm. pelottava narikassa työskentelevä pelle, lukemattomia upeita zombeja sekä kaksimetrinen Lordi Voldemort, joka ärähti ”Get out of my way!”

Tiistaina kävimme Melanien kanssa AlunaGeorgen keikalla. Melanie on pitänyt parivaljakosta pidempäänkin, mutta itse tiesin vain muutaman kappaleen. Keikka oli silti todella hieno kokemus, myös lämppäriesiintyjien osalta! Paikallinen Tiny Dancer ja jossakin päin Brittejä alkunsa saanut MAUSI olivat molemmat hienoja live-esiintyjiä, joten oli todella hyvä päätös saapua paikalle ajoissa.

AlunaGeorge! Kännykkälaatu!

Livemuusiikin saattelemana olikin sitten hyvä käydä pukeutumassa ensimmäistä kertaa asuihimme ja suunnata Plug-klubin Halloween-teemaisiin pippaloihin. Seura ja uudet tuttavuudet olivat loistavia, juomaa riittävästi ja musiikki hyvää, joten ilta oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Valitettavasti eräs seurueestamme hukkasi lompakkonsa, joten seuraava päivä ei ollut aivan yhtä hilpeä, mutta onneksi kuitenkin hyvien ystävien seurassa vietetty. :) Torstaina, eli varsinaisena Halloweenina, oli tarkoitus lähteä Carver Streetille, jonka varrella on paljon baareja ja yökerhoja. Olimme jo ehtineet ostaa liput, joilla olisi päässyt seitsemään eri paikkaan, mutta onnistuimme jotenkin hukkaamaan ne. Muutaman tunnin etsintöjen jälkeen annoimme periksi ja ostimme liput Students’ Unionin (ylioppilaskunnan) tiloissa järjestettäviin pippaloihin. Hauskaa oli, ja törmäsimme sattumalta Annaankin ja teimme uusia tuttavuuksia!

En tiedä tarkalleen miksi, mutta täällä ihmiset tuntuvat baareissa juttelevan tuntemattomille muuten vain paljon enemmän kuin Suomessa. Johtuneeko sitten kulttuurierosta vai siitä, että täällä vietän ystäväpiirini takia paljon enemmän aikaa tupakointialueilla. Kansainvälisenä opiskelijana tämä helpottuu vielä enemmän, sillä aina löytyy jutun juurta (ja kansallisuutta voi välillä huvikseen vaihdella). Tällaista avoimuutta jään varmasti kaipaamaan vuoden lopussa, sillä olemme tavanneet aikamoisia persoonia. :D



Perjantaina täytyikin viikon pippaloinnista toipua nukkumalla myöhään ja sitten vetäisemällä vielä neljän tunnin päiväunet. :D Ottakaahan mallia, hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Resepti: Opiskeluntäytteinen sunnuntai

Raaka-aineet:

• 1 tuulinen päivä
• 1 idea
• muutama kämppis tai ystävä
• innostusta oman maun mukaan
• jätesäkki
• teippiä
• narua
• 2 tikkua
• niin paljon lisävarusteita kuin sielu sietää
• 1 niitty tai muu aukea alue
• 1 muovipussi

Valmistusohjeet:

1. Odota tuulista päivää. (Huom. Riippuen asuinpaikastasi ja vuodenajasta, tässä voi mennä aikaa, joten varaudu asiaankuuluvasti.)
2. Ihan rehellisesti sanottuna et saa ideaa kuitenkaan itse, joten löydä ihminen, jolla on idea, ja ilmoita osallistuvasi sen toteutukseen. Asiaa auttaa, jos tunnet ihmisen etukäteen.
3. Suunnittele. Odota, että sade loppuu. Kuluta aikaa, mutta älä ainakaan opiskellen.
   
   
   
   
   
4. Olet köyhä opiskelija, joten kerää kepit luonnosta. Parhaiten toimivat suorat ja kevyet tikut, mutta ei käyrässä mitään vikaa varsinaisesti ole, saatpahan jännittävämmän muotoisen tekeleen. Tässä vaiheessa on myös hyvä pysähtyä ihmettelemään kaunista ruskaa ja opiskelija-asuntojen ikkunoihin kirjoitettuja hävyttömyyksiä.
5. Kokoa runko haluamaasi muotoon. Me valitsimme klassisen timantin. Kokoa muoto narulla rungon ympärille. Muista kiinnittää kaikki mahdollinen varmuuden vuoksi teipillä. Muista, että teippi ei tästä maailmasta heti lopu.
6. Huomaa, että eräs kämppis (köhHongKongGuyköh) ei ole vieläkään ostanut jätesäkkejä. Sovella. Sadeviitasta saa hyvän korvikkeen, joten leikkaa siitä sopivan kokoinen palanen. Muista jättää reunoille taittovara!
   
   
   
   
   
7. Teippaile kiinni.
8. Valitse sponsorit. Tähän vaiheeseen kannattaa ehdottomasi käyttää aikaa ja vaivaa. Kiinnitä mainokset oikealle puolelle, jotta niitä ei varmasti voi nähdä maasta käsin.
   
   
   
   
   
9. Nyt tarvitaan pyrstö! Aerodynamiikka ei kiinnosta, joten valitse silmää miellyttävä design. Kuvassa erinomainen esimerkki pyrstöstä, joka vetoaa sekä visuaalisella että tunnetasolla.
   
   
   
   
   
10. Kiinnitä lennätysnaru. Leijasi on nyt valmis lennätettäväksi! Strike a pose.
    
    
    
    
    
11. Odota jälleen sateen loppumista.
12. Suuntaa valitsemallesi aukealle alueelle. Mikäli paikan lempinimeksi on muodostunut Stumbling Field, noudata varovaisuutta liikkuessasi. Maa saattaa myös olla mutainen.
13. Juoksentele leijan kanssa ympäri niittyä kuin päätön kana niin kauan kuin vain suinkin jaksat. Jos sinulla on tarpeeksi ystäviä, tehkää tätä vuorotellen, jotta ette väsy liian nopeasti. Naura paljon.
    
    
    
    
    
    
    
    
14. Kun sormesi ovat umpijäässä ja leija saanut tarpeeksi kosketusta maan kanssa taivaan sijaan, myönnä epäonnistuminen. Sido naru muovipussiin ja lennätä sitä. Ainakin se pysyy ilmassa!
    
    
    
    
    
15. Onneksi olkoon, onnistuit käyttämään tehokkaasti ison osan sunnuntaista! Muistathan tuhlata myös loppupäivän, jottei aikaa varmasti jää opiskelulle.

PS. Seikkailussa mukana olivat Iceman, Hans, P Diddy ja naapurin J. Iso osa kuvista jälleen Hansin ja P Diddyn Facebookista.
PPS. Look at me go! Kaksi postausta saman vuorokuden puolella!

Kotini on linnani

Kuten on tullut jo aikaisemmin sanottua, olen erittäin tyytyväinen asumistilanteeseeni tällä hetkellä. Olin etukäteen aika hermostunut tuntemattomien kanssa asumisesta – etenkin viiden tuntemattoman – koska en ollut koskaan kokeillut sitä kokoaikaisesti. Onneksi kuitenkin suurin osa peloistani sattui olemaan turhia ja osuin erittäin mukavaan asuntoon erittäin mukavien ihmisten kanssa.

Meidän asunnossa on bileet! (Huom. kuvaa muokattu.)

Kai sitä voisi kamalammassakin paikassa asua. :)

Asunto sijaitsee suurimassa yliopistomajoituskylässä, Endcliffe Villagessa. Endcliffe oli ykkösvalintani, lähinnä koska kuulin sen olevan kohteista eläväisin. En ole muualle vielä päätynyt kyläilemään, mutta vaikea on tätä eläväisempää kuvitella, sekä hyvässä että pahassa! Naapureiden kanssa on kiva aina välillä jutustella ja kyläilypolitiikka on sopivan rentoa, mutta käytännössä joka yö saa myös kuunnella baarista palaavien mölyämistä. Vastapäisen talon asukeilla on myös tapana huudella ihastuttavia iskulauseita ja esitellä sormiaan, mikä on meidän mielestä lähinnä hämmentävää ja huvittavaa.

 Oma huone ja rumat kakkakuvioiset bedding pack -lakanat. Oikealla näkyvä kahva kuuluu kylpyhuoneen oveen.

Sisältä asunto on aika… punainen. Talo on yksi yliopiston uusimmista asuntoloista, joten se on yksi parhaiten varustelluista (hissillä!) ja aika hyvässä kunnossa. Huone ja kylpyhuone ovat perussiistejä, sänky mukava ja säilytystilaa ihan riittävästi. Omassa huoneessa en ole kuitenkaan kovin pitkiä aikoja tullut viettäneeksi, vaan kotona aika kuluu mukavasti keittiö-olohuone-kombossa, jonne kenkäni ovat muuttaneet jo aika pysyvästi. :D

Keittiön sohva-alue. Huomatkaa, että nämä kuvat on otettu muuttopäivänä, 

joten elämän merkkejä ei vielä näkynyt. :D

Keittiön varsinainen kokkailuosa, joka näyttää suunnastaan luonnottamalta näin siistinä! Vasemmalla on ruokapöytä kiikkerine baarituoleineen ja oikealla jääkaapit, joita tämän kokoisessa asunnossa on tosiaan kaksi. Keittiön varustuksiin kuuluu myös uuni/hella, leivänpaahdin, vedenkeitin ja mikro, joten ihan hyvin täällä pystyy kokkailemaan.

Tietoturvasyistä (ja koska näihin käytettiin ihan liikaa aikaa) kutsuttaanpa rakkaita kämppiksiäni koodinimillä. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että parittomissa huoneissa asustaa naiset ja parillisissa miehet. Numerojärjestyksessä 1-6 huoneiden asukit ovat: minä, Iceman Suomesta, Hans Singaporesta, englantilais-saksalainen Bob, englantilaistunut puolalainen P Diddy ja Hong Kong Guy – yllättäen Hong Kongista. Varsinaisten kämppisten lisäksi asunnolla pyörii hyvin usein värikäs valikoima väliaikaisia asukkeja. Kansallisuuskirjo on laaja vieraidenkin osalta, ja ollaan onnistuttu saamaan muutama paikallinenkin huijattua vierailemaan!

Englannin-perheestä osa edustettuna! Ylärivillä P Diddy, minä ja Hans, 

keskirivillä Iceman, Bob ja Hong Kong Guy. Olen loistava taiteilija.

On kyllä ainakin omalta osalta tullut vietettyä aikaa lähinnä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, etenkin kun en ole oikein oman aineen opiskelijoista hirveästi kavereita löytänyt. Pitäisi aktivoitua järjestötoimintaan vähitellen! Syynä aktiivisuuden puutteelle oli lukuvuoden alussa lähinnä flunssa, joka kestikin sitten neljä viikkoa. Nyt olen kuitenkin jo viikon päivät ollut täysin terve, joten siitä voidaan iloita! :)

Tähän loppuun heittelenkin kuvia erinäisistä aktiviteeteista joita on täällä tullut suoritettua viime viikkoina. Nauttikaa!

Kuun alussa oli tosiaan allekirjoittaneen ja P Diddyn synttärit peräkkäisinä päivinä, joten päästiin juhlimaan 

kahden päivän edestä! Ylemmässä kuvassa näkyy täysin taivaallinen kotitekoinen pitsa, nam.

Muutenkin on tullut leivottua kaikenlaista muffinsseista munattomaan brownieen. Tässä 

odotellaan uunijäätelön valmistumista.

Eräänä aamuna löysimme lattialta mystisen lusikkakertymän.

Ollaan vissiin terveitä lapsia kun leikitään! Huomatkaa myös ehkä hienoin sytkäri maailmassa.

Korttia tässä asunnossa pelataan ihan luvaton määrä. Kansainvälinen seurahan tarkoittaa kansainvälisiä pelejä, mutta suurimman suosion ovat tähän mennessä saavuttaneet venäläisperäiset pelit. Myös kuvasta löytyvistä lasinalusista on otettu ilo irti, mm. heittelemällä niitä käytävässä ovia päin. 

Hans, Melanie ja P Diddy antavat minun letittää hiuksiaan, joten tokihan sitä tulee kaikenlaista sovellettua. :)

Bob jätti huoneensa oven auki ja lähti bilettämään, joten emme voineet vastustaa kiusausta tehdä asialle jotain. ;)

Keskustassa oli sattumoisin karnevaalit, kun sinne osuttiin.

Icemanin taidonnäyte.

Halloween-kausi on täällä aloitettu jo perjantaina, joten täytyihän kurpitsan kaiverrusta harjoitella ja kämppä laittaa juhlakuntoon. Koristeet on tosiaan leikelty puolenyön ja hilpeän illanvieton jälkeen, mikä ehkä näkyy laadussa... 

Ajatushan on onneksi tärkein?

Erään illan tuotos, eli maja. Tarpeellisiin lisävarusteisiin kuuluvat 

mm. persikkasnapsijuoma ja vedenkeitin.

PS. Disclaimer: Iso osa kuvista nyysitty Hansin ja P Diddyn Facebookista.

International Orientation Week 15.-21.9.

(8.10. Muutama kuva lisätty.)

Ihan ensiksi on sanottava, että suosittelen vaihtoon lähteville vapaaehtoisia orientaatioita, jos niitä vain suinkin tarjotaan! Ainakin minulle orientaatiosta oli uskomattoman paljon hyötyä, eikä pelkästään käytännön asioiden kanssa. Siellä sai varaslähdön kaupunkiin ja erityisesti muihin vaihtareihin tutustumisessa, ja minullekin tarttui mukaan muutama hyvä ystävä ja paljon mukavia tuttavuuksia. :)

Sheffieldissä orientaatio alkoi viikkoa ennen fuksien saapumista, ja hintaan sisältyi majoitus sunnuntaista lauantaihin, aamiainen ja illallinen joka päivä, lounas kahtena päivänä sekä ohjelma. Tästä lystistä tosiaan pulitin 175 puntaa, ja maanantaisaapumisella varustettu paketti olisi ollut 145 puntaa. Orientaatiota vetivät pitkälti vanhemmat opiskelijat (joista suurin osa oli kansainvälisiä), mutta en koskaan oikein päässyt heidän sisäisestä hierarkiastaan perille, joten kutsutaan heitä vaikka yleisesti assareiksi.

Stephenson Hall oli orientaatioviikon keskus ja, mikä tärkeintä, siellä syötiin illallinen!

Höpöttelin aiemmin jo pidemmälti ensimmäisestä päivästä innostuneeseen ja sekavaan sävyyn, joten ei siitä sen enempää. Mainittakoon kuitenkin, että sattumalta tuossa tekstissä mainitut Melanie ja Anna ovat jääneet parhaimmiksi ystäviksi orientaatiosta! The Nursery Tavern -nelikon neljäs, Lourdes, asuu nykyään kauempana, joten häntä ikävöimme usein sydän syrjällään. :(

Melanie, Anna, minä ja viini -- kuva otettu muutama päivä sitten, mutta 

orientaatioviikolta ei ole hirveästi kuvia, joten menköön!

Lourdes ja Melanie kuvattuna superlaadukkalla halpisnokialla!

Viikon aikataulu oli aika tiukka, joten väliaikaisessa kämpässä tuli oleskeltua lähinnä yöllä ja taju poissa. En siis ehtinyt luoda kovin tiukkaa tunnesidettä huoneeseen, ja ainoa asia mitä siltä ikävöin, oli ”puutarhanäkymä” ikkunasta; täällä kotona ikkuna antaa kävelytielle ja välillä opiskelijat aiheuttavat melusaastetta. :D Myös väliaikaisista kämppiksistä muutamalle tuli juteltua enemmänkin, joten heihin on aina välillä kiva törmätä.

Väliaikainen koti!

Tuolta huoneesta olisin kyllä voinut tuoda vaatehuoneen mukanani... :)

Ehdittiin käydä viikon aikana vähän tutustumassa Sheffieldin keskustaan, joka on Jyväskylän kasvatille aika hemmetin iso ja pelottava! Vasemmanpuoleinen liikenne ja ratikat eivät ainakaan auttaneet asiaa, saati sitten oikuttelevat sään jumalat. Lähinnä kävin keskustassa rypistelemässä kulmiani kännykkäasioissa, jotka eivät meinaan millään halunneet järjestyä. Milloin olisi tarvittu brittiläinen pankkitili, milloin taas ei ollut oikeanlaisia SIM-kortteja jäljellä… Lopulta päädyin hankkimaan kakkospuhelimeksi Nokian halpakapulan ja liittymäksi prepaidin rajattomalla netillä ja tekstareilla, jolla olen tähän asti pärjännyt ihan hyvin. Kännykkäasioita hoitaessa sitä huomasi ensimmäisen kerran, että nyt ollaan muualla kuin Suomessa, ja että asiointi ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin äidinkielellä.

Muutoin päivät täyttyivät lähinnä erilaisista esittelyistä ja luennoista, jotka olivat hyödyllisyys- ja mielenkiintoisuusasteeltaan vaihtelevia. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen, että niillä tuli käytyä, sillä muutama semitärkeä juttu olisi jäänyt ilman niitä tekemättä. Sosiaalisempaa ohjelmaakin oli tietysti! Tietovisa tiistaina, jossa joukkueemme ”Talvisota” sijoittui viidenneksi (ja joukkueita oli montakymmentä!), keskiviikon pippalot Student’s Unionin upouusissa baaritiloissa ja viikon ehdottomat kohokohdat: torstain Chatsworth-retki ja perjantain Formal Dinner!

Varastin kuvan Melanien Facebookista >:D

Pieni osa puutarhaa

Chatsworhin kartanoa on käytetty useammankin tunnetun elokuvan lavasteena, esim. Ylpeys ja Ennakkoluulo (Firth-versio). Paikka oli ihan uskomattoman upea ja minä toope sitten unohdin ottaa kameran mukaan… Kun saavuimme paikalle, satoi aika reippaasti eikä sisälle saanut viedä ruokaa, joten neljä bussilastillista kansainvälisiä opiskelijoita värjötteli puiden alla mutustellen kolmioleipiä. :D Kävimme onneksi kierroksen sisällä heti eväiden hävittämisen jälkeen, joten ulos päästessämme sade oli aikalailla loppunut ja pääsimme tutkimaan puutarhaa rauhassa. Paluumatka aurinkoisen Peak Districtin läpi vain paransi päivää entisestään!

Viimeisen illan Formal Dinnerin vieraisiin kuului kansainvälisten opiskelijoiden, assareiden ja yliopiston edustajien lisäksi mm. Sheffieldin Lord Mayor Vickie Priestley. Puheita ei ollut liikaa, seura oli hyvää, viini ilmaista ja ruokakin ihan hyväksyttävää, joskaan ei loistavaa. Jatkot koostuivat muutamasta juomasta, aika monesta vanhasta popkappaleesta ja tanssimisesta hyvässä seurassa. Kaiken kaikkiaan ilta oli hieno lopetus hienolle viikolle – hienointa oli herätä aamiaiselle seuraavana aamuna puoli kahdeksalta ja muuttaa yhdeksältä! :D

Formal Dinner -pöytäseurue

Omaan kotiin oli kuitenkin ihana päästä, etenkin tähän nimenomaiseen kotiin näiden nimenomaisten kämppisten kanssa. Teoriassahan asetuin heti taloksi ja purin matkalaukut ja laitoin huoneen nätiksi, mutta taas todellisuudessa… Minut tunteville ei varmasti ole yllätys, että laukut retkottavat edelleen lattialla ja suurin osa vaatteista asustaa epämääräisessä pinossa koko roskan päällä. Huokaus. Taidan kämpästä tarinoida tarkemmin kunhan olen saanut tämän tilanteen selviteltyä, joten sitä odotellessa… ;)