Resepti: Opiskeluntäytteinen sunnuntai

Raaka-aineet:

• 1 tuulinen päivä
• 1 idea
• muutama kämppis tai ystävä
• innostusta oman maun mukaan
• jätesäkki
• teippiä
• narua
• 2 tikkua
• niin paljon lisävarusteita kuin sielu sietää
• 1 niitty tai muu aukea alue
• 1 muovipussi

Valmistusohjeet:

1. Odota tuulista päivää. (Huom. Riippuen asuinpaikastasi ja vuodenajasta, tässä voi mennä aikaa, joten varaudu asiaankuuluvasti.)
2. Ihan rehellisesti sanottuna et saa ideaa kuitenkaan itse, joten löydä ihminen, jolla on idea, ja ilmoita osallistuvasi sen toteutukseen. Asiaa auttaa, jos tunnet ihmisen etukäteen.
3. Suunnittele. Odota, että sade loppuu. Kuluta aikaa, mutta älä ainakaan opiskellen.
   
   
   
   
   
4. Olet köyhä opiskelija, joten kerää kepit luonnosta. Parhaiten toimivat suorat ja kevyet tikut, mutta ei käyrässä mitään vikaa varsinaisesti ole, saatpahan jännittävämmän muotoisen tekeleen. Tässä vaiheessa on myös hyvä pysähtyä ihmettelemään kaunista ruskaa ja opiskelija-asuntojen ikkunoihin kirjoitettuja hävyttömyyksiä.
5. Kokoa runko haluamaasi muotoon. Me valitsimme klassisen timantin. Kokoa muoto narulla rungon ympärille. Muista kiinnittää kaikki mahdollinen varmuuden vuoksi teipillä. Muista, että teippi ei tästä maailmasta heti lopu.
6. Huomaa, että eräs kämppis (köhHongKongGuyköh) ei ole vieläkään ostanut jätesäkkejä. Sovella. Sadeviitasta saa hyvän korvikkeen, joten leikkaa siitä sopivan kokoinen palanen. Muista jättää reunoille taittovara!
   
   
   
   
   
7. Teippaile kiinni.
8. Valitse sponsorit. Tähän vaiheeseen kannattaa ehdottomasi käyttää aikaa ja vaivaa. Kiinnitä mainokset oikealle puolelle, jotta niitä ei varmasti voi nähdä maasta käsin.
   
   
   
   
   
9. Nyt tarvitaan pyrstö! Aerodynamiikka ei kiinnosta, joten valitse silmää miellyttävä design. Kuvassa erinomainen esimerkki pyrstöstä, joka vetoaa sekä visuaalisella että tunnetasolla.
   
   
   
   
   
10. Kiinnitä lennätysnaru. Leijasi on nyt valmis lennätettäväksi! Strike a pose.
    
    
    
    
    
11. Odota jälleen sateen loppumista.
12. Suuntaa valitsemallesi aukealle alueelle. Mikäli paikan lempinimeksi on muodostunut Stumbling Field, noudata varovaisuutta liikkuessasi. Maa saattaa myös olla mutainen.
13. Juoksentele leijan kanssa ympäri niittyä kuin päätön kana niin kauan kuin vain suinkin jaksat. Jos sinulla on tarpeeksi ystäviä, tehkää tätä vuorotellen, jotta ette väsy liian nopeasti. Naura paljon.
    
    
    
    
    
    
    
    
14. Kun sormesi ovat umpijäässä ja leija saanut tarpeeksi kosketusta maan kanssa taivaan sijaan, myönnä epäonnistuminen. Sido naru muovipussiin ja lennätä sitä. Ainakin se pysyy ilmassa!
    
    
    
    
    
15. Onneksi olkoon, onnistuit käyttämään tehokkaasti ison osan sunnuntaista! Muistathan tuhlata myös loppupäivän, jottei aikaa varmasti jää opiskelulle.

PS. Seikkailussa mukana olivat Iceman, Hans, P Diddy ja naapurin J. Iso osa kuvista jälleen Hansin ja P Diddyn Facebookista.
PPS. Look at me go! Kaksi postausta saman vuorokuden puolella!

Kotini on linnani

Kuten on tullut jo aikaisemmin sanottua, olen erittäin tyytyväinen asumistilanteeseeni tällä hetkellä. Olin etukäteen aika hermostunut tuntemattomien kanssa asumisesta – etenkin viiden tuntemattoman – koska en ollut koskaan kokeillut sitä kokoaikaisesti. Onneksi kuitenkin suurin osa peloistani sattui olemaan turhia ja osuin erittäin mukavaan asuntoon erittäin mukavien ihmisten kanssa.

Meidän asunnossa on bileet! (Huom. kuvaa muokattu.)

Kai sitä voisi kamalammassakin paikassa asua. :)

Asunto sijaitsee suurimassa yliopistomajoituskylässä, Endcliffe Villagessa. Endcliffe oli ykkösvalintani, lähinnä koska kuulin sen olevan kohteista eläväisin. En ole muualle vielä päätynyt kyläilemään, mutta vaikea on tätä eläväisempää kuvitella, sekä hyvässä että pahassa! Naapureiden kanssa on kiva aina välillä jutustella ja kyläilypolitiikka on sopivan rentoa, mutta käytännössä joka yö saa myös kuunnella baarista palaavien mölyämistä. Vastapäisen talon asukeilla on myös tapana huudella ihastuttavia iskulauseita ja esitellä sormiaan, mikä on meidän mielestä lähinnä hämmentävää ja huvittavaa.

 Oma huone ja rumat kakkakuvioiset bedding pack -lakanat. Oikealla näkyvä kahva kuuluu kylpyhuoneen oveen.

Sisältä asunto on aika… punainen. Talo on yksi yliopiston uusimmista asuntoloista, joten se on yksi parhaiten varustelluista (hissillä!) ja aika hyvässä kunnossa. Huone ja kylpyhuone ovat perussiistejä, sänky mukava ja säilytystilaa ihan riittävästi. Omassa huoneessa en ole kuitenkaan kovin pitkiä aikoja tullut viettäneeksi, vaan kotona aika kuluu mukavasti keittiö-olohuone-kombossa, jonne kenkäni ovat muuttaneet jo aika pysyvästi. :D

Keittiön sohva-alue. Huomatkaa, että nämä kuvat on otettu muuttopäivänä, 

joten elämän merkkejä ei vielä näkynyt. :D

Keittiön varsinainen kokkailuosa, joka näyttää suunnastaan luonnottamalta näin siistinä! Vasemmalla on ruokapöytä kiikkerine baarituoleineen ja oikealla jääkaapit, joita tämän kokoisessa asunnossa on tosiaan kaksi. Keittiön varustuksiin kuuluu myös uuni/hella, leivänpaahdin, vedenkeitin ja mikro, joten ihan hyvin täällä pystyy kokkailemaan.

Tietoturvasyistä (ja koska näihin käytettiin ihan liikaa aikaa) kutsuttaanpa rakkaita kämppiksiäni koodinimillä. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että parittomissa huoneissa asustaa naiset ja parillisissa miehet. Numerojärjestyksessä 1-6 huoneiden asukit ovat: minä, Iceman Suomesta, Hans Singaporesta, englantilais-saksalainen Bob, englantilaistunut puolalainen P Diddy ja Hong Kong Guy – yllättäen Hong Kongista. Varsinaisten kämppisten lisäksi asunnolla pyörii hyvin usein värikäs valikoima väliaikaisia asukkeja. Kansallisuuskirjo on laaja vieraidenkin osalta, ja ollaan onnistuttu saamaan muutama paikallinenkin huijattua vierailemaan!

Englannin-perheestä osa edustettuna! Ylärivillä P Diddy, minä ja Hans, 

keskirivillä Iceman, Bob ja Hong Kong Guy. Olen loistava taiteilija.

On kyllä ainakin omalta osalta tullut vietettyä aikaa lähinnä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, etenkin kun en ole oikein oman aineen opiskelijoista hirveästi kavereita löytänyt. Pitäisi aktivoitua järjestötoimintaan vähitellen! Syynä aktiivisuuden puutteelle oli lukuvuoden alussa lähinnä flunssa, joka kestikin sitten neljä viikkoa. Nyt olen kuitenkin jo viikon päivät ollut täysin terve, joten siitä voidaan iloita! :)

Tähän loppuun heittelenkin kuvia erinäisistä aktiviteeteista joita on täällä tullut suoritettua viime viikkoina. Nauttikaa!

Kuun alussa oli tosiaan allekirjoittaneen ja P Diddyn synttärit peräkkäisinä päivinä, joten päästiin juhlimaan 

kahden päivän edestä! Ylemmässä kuvassa näkyy täysin taivaallinen kotitekoinen pitsa, nam.

Muutenkin on tullut leivottua kaikenlaista muffinsseista munattomaan brownieen. Tässä 

odotellaan uunijäätelön valmistumista.

Eräänä aamuna löysimme lattialta mystisen lusikkakertymän.

Ollaan vissiin terveitä lapsia kun leikitään! Huomatkaa myös ehkä hienoin sytkäri maailmassa.

Korttia tässä asunnossa pelataan ihan luvaton määrä. Kansainvälinen seurahan tarkoittaa kansainvälisiä pelejä, mutta suurimman suosion ovat tähän mennessä saavuttaneet venäläisperäiset pelit. Myös kuvasta löytyvistä lasinalusista on otettu ilo irti, mm. heittelemällä niitä käytävässä ovia päin. 

Hans, Melanie ja P Diddy antavat minun letittää hiuksiaan, joten tokihan sitä tulee kaikenlaista sovellettua. :)

Bob jätti huoneensa oven auki ja lähti bilettämään, joten emme voineet vastustaa kiusausta tehdä asialle jotain. ;)

Keskustassa oli sattumoisin karnevaalit, kun sinne osuttiin.

Icemanin taidonnäyte.

Halloween-kausi on täällä aloitettu jo perjantaina, joten täytyihän kurpitsan kaiverrusta harjoitella ja kämppä laittaa juhlakuntoon. Koristeet on tosiaan leikelty puolenyön ja hilpeän illanvieton jälkeen, mikä ehkä näkyy laadussa... 

Ajatushan on onneksi tärkein?

Erään illan tuotos, eli maja. Tarpeellisiin lisävarusteisiin kuuluvat 

mm. persikkasnapsijuoma ja vedenkeitin.

PS. Disclaimer: Iso osa kuvista nyysitty Hansin ja P Diddyn Facebookista.

International Orientation Week 15.-21.9.

(8.10. Muutama kuva lisätty.)

Ihan ensiksi on sanottava, että suosittelen vaihtoon lähteville vapaaehtoisia orientaatioita, jos niitä vain suinkin tarjotaan! Ainakin minulle orientaatiosta oli uskomattoman paljon hyötyä, eikä pelkästään käytännön asioiden kanssa. Siellä sai varaslähdön kaupunkiin ja erityisesti muihin vaihtareihin tutustumisessa, ja minullekin tarttui mukaan muutama hyvä ystävä ja paljon mukavia tuttavuuksia. :)

Sheffieldissä orientaatio alkoi viikkoa ennen fuksien saapumista, ja hintaan sisältyi majoitus sunnuntaista lauantaihin, aamiainen ja illallinen joka päivä, lounas kahtena päivänä sekä ohjelma. Tästä lystistä tosiaan pulitin 175 puntaa, ja maanantaisaapumisella varustettu paketti olisi ollut 145 puntaa. Orientaatiota vetivät pitkälti vanhemmat opiskelijat (joista suurin osa oli kansainvälisiä), mutta en koskaan oikein päässyt heidän sisäisestä hierarkiastaan perille, joten kutsutaan heitä vaikka yleisesti assareiksi.

Stephenson Hall oli orientaatioviikon keskus ja, mikä tärkeintä, siellä syötiin illallinen!

Höpöttelin aiemmin jo pidemmälti ensimmäisestä päivästä innostuneeseen ja sekavaan sävyyn, joten ei siitä sen enempää. Mainittakoon kuitenkin, että sattumalta tuossa tekstissä mainitut Melanie ja Anna ovat jääneet parhaimmiksi ystäviksi orientaatiosta! The Nursery Tavern -nelikon neljäs, Lourdes, asuu nykyään kauempana, joten häntä ikävöimme usein sydän syrjällään. :(

Melanie, Anna, minä ja viini -- kuva otettu muutama päivä sitten, mutta 

orientaatioviikolta ei ole hirveästi kuvia, joten menköön!

Lourdes ja Melanie kuvattuna superlaadukkalla halpisnokialla!

Viikon aikataulu oli aika tiukka, joten väliaikaisessa kämpässä tuli oleskeltua lähinnä yöllä ja taju poissa. En siis ehtinyt luoda kovin tiukkaa tunnesidettä huoneeseen, ja ainoa asia mitä siltä ikävöin, oli ”puutarhanäkymä” ikkunasta; täällä kotona ikkuna antaa kävelytielle ja välillä opiskelijat aiheuttavat melusaastetta. :D Myös väliaikaisista kämppiksistä muutamalle tuli juteltua enemmänkin, joten heihin on aina välillä kiva törmätä.

Väliaikainen koti!

Tuolta huoneesta olisin kyllä voinut tuoda vaatehuoneen mukanani... :)

Ehdittiin käydä viikon aikana vähän tutustumassa Sheffieldin keskustaan, joka on Jyväskylän kasvatille aika hemmetin iso ja pelottava! Vasemmanpuoleinen liikenne ja ratikat eivät ainakaan auttaneet asiaa, saati sitten oikuttelevat sään jumalat. Lähinnä kävin keskustassa rypistelemässä kulmiani kännykkäasioissa, jotka eivät meinaan millään halunneet järjestyä. Milloin olisi tarvittu brittiläinen pankkitili, milloin taas ei ollut oikeanlaisia SIM-kortteja jäljellä… Lopulta päädyin hankkimaan kakkospuhelimeksi Nokian halpakapulan ja liittymäksi prepaidin rajattomalla netillä ja tekstareilla, jolla olen tähän asti pärjännyt ihan hyvin. Kännykkäasioita hoitaessa sitä huomasi ensimmäisen kerran, että nyt ollaan muualla kuin Suomessa, ja että asiointi ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin äidinkielellä.

Muutoin päivät täyttyivät lähinnä erilaisista esittelyistä ja luennoista, jotka olivat hyödyllisyys- ja mielenkiintoisuusasteeltaan vaihtelevia. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen, että niillä tuli käytyä, sillä muutama semitärkeä juttu olisi jäänyt ilman niitä tekemättä. Sosiaalisempaa ohjelmaakin oli tietysti! Tietovisa tiistaina, jossa joukkueemme ”Talvisota” sijoittui viidenneksi (ja joukkueita oli montakymmentä!), keskiviikon pippalot Student’s Unionin upouusissa baaritiloissa ja viikon ehdottomat kohokohdat: torstain Chatsworth-retki ja perjantain Formal Dinner!

Varastin kuvan Melanien Facebookista >:D

Pieni osa puutarhaa

Chatsworhin kartanoa on käytetty useammankin tunnetun elokuvan lavasteena, esim. Ylpeys ja Ennakkoluulo (Firth-versio). Paikka oli ihan uskomattoman upea ja minä toope sitten unohdin ottaa kameran mukaan… Kun saavuimme paikalle, satoi aika reippaasti eikä sisälle saanut viedä ruokaa, joten neljä bussilastillista kansainvälisiä opiskelijoita värjötteli puiden alla mutustellen kolmioleipiä. :D Kävimme onneksi kierroksen sisällä heti eväiden hävittämisen jälkeen, joten ulos päästessämme sade oli aikalailla loppunut ja pääsimme tutkimaan puutarhaa rauhassa. Paluumatka aurinkoisen Peak Districtin läpi vain paransi päivää entisestään!

Viimeisen illan Formal Dinnerin vieraisiin kuului kansainvälisten opiskelijoiden, assareiden ja yliopiston edustajien lisäksi mm. Sheffieldin Lord Mayor Vickie Priestley. Puheita ei ollut liikaa, seura oli hyvää, viini ilmaista ja ruokakin ihan hyväksyttävää, joskaan ei loistavaa. Jatkot koostuivat muutamasta juomasta, aika monesta vanhasta popkappaleesta ja tanssimisesta hyvässä seurassa. Kaiken kaikkiaan ilta oli hieno lopetus hienolle viikolle – hienointa oli herätä aamiaiselle seuraavana aamuna puoli kahdeksalta ja muuttaa yhdeksältä! :D

Formal Dinner -pöytäseurue

Omaan kotiin oli kuitenkin ihana päästä, etenkin tähän nimenomaiseen kotiin näiden nimenomaisten kämppisten kanssa. Teoriassahan asetuin heti taloksi ja purin matkalaukut ja laitoin huoneen nätiksi, mutta taas todellisuudessa… Minut tunteville ei varmasti ole yllätys, että laukut retkottavat edelleen lattialla ja suurin osa vaatteista asustaa epämääräisessä pinossa koko roskan päällä. Huokaus. Taidan kämpästä tarinoida tarkemmin kunhan olen saanut tämän tilanteen selviteltyä, joten sitä odotellessa… ;)

Lomaviikko 8.-15.9.

Huhhui, täällä ei ole tullut hirveästi roikuttua, pahoittelut siitä! Nyt ollaan jo orientaatiosta ja fuksiviikosta selvitty, ja arki alkaa vähitellen maistua siltä itseltään. :D Yleisesti kaikki on sujunut erittäin hyvin, yritän kovasti saada kirjoiteltua varsinaisesta Sheffieldistä pian! Tässä nyt kuitenkin aivan liian pitkä selostus Sheffieldiin saapumista edeltävästä lomaviikosta.

Sunnuntaina lennettiin iltapäivällä Manchesterin Helsinki-Vantaalta. Hotellille oli noin tunnin ajomatka, joten perillä oli tarkoitus olla ihan järkevään aikaan. Oltiin kuitenkin todella tyhmiä eikä uskottu navigaattorin ehdotusta välttää tietty moottoritien pätkä menemällä pienempiä teitä, ja moottoritiellä olikin sitten aikamoinen tukko joka aiheutti noin 50min viivästyksen… Saavuttiin viimein vielä liikenneympyrätoilailun (täällä rakastetaan liikenneympyröitä!) jälkeen joskus puoli yhdeksän jälkeen hotellille Staffordin laitamille. Onneksi vastapäisessä pubissa tarjoiltiin ruokaa vielä!

Ensimmäinen ostos, eli omituinen suklaadippihässäkkä

Maanantaina ajatuksena olikin vierailla Stratford-upon-Avonissa ja Oxfordissa. Stratford-upon-Avon on maailman Shakespeare-keskus ja itse Williamin syntymäpaikan kaupasta olisi löytynyt Shakespeare-versio Star Warsistakin! Pienehkössä kaupungissa/kylässä oli meidän kanssa samaan aikaan ainakin kolme bussilastillista turisteja ja kävelykatu oli täynnä matkamuistopaikkoja, joten fiilikseksi jäi lievä turistirysäisyys – kuitenkin tunnelma oli sen verran rento ja sympaattinen, että se ei haitannut. :) Oxfordissa koettiin lähinnä jännitystä kielletyillä teillä ajamisen takia ja jumalainen banoffee-piiras. Turistikohteisiin ei lopulta jaksettu, kaikki alkoivat olla aika väsyneitä ja kyllästyneitä ihmispaljouteen.

Stratford-upon-Avon

Parasta onkin näissä autoreissuissa hienot maisemat ja rauhallinen maaseutu. Ajeltiin mahdollisimman paljon karttoihin erikseen merkittyjä maisemareittejä (scenic route) pitkin ja kyllä maanteiden ja tiheään rakennettujen kaupunkien jälkeen silmä lepäsi peltomaisemassa!

Maanantain yöpaikkaan, Basingstokeen, saavuttaessa koettiin taas pientä ajelusähläystä. Kierrettiin kaupunki eri tavoin varmasti kolme kertaa ja kuskilla oli kestämistä, kun sekä navigaattorista että etu- ja takapenkiltä huudeltiin joskus ristiriitaisia ohjeita. Päädyttiin hotelliin, jossa oli sympaattiset vinksottavat käytävät ja jäätävän kylmät huoneet yöllä. (Tosin kylmyys saattoi johtua auki jääneestä ikkunastakin…)

Jane Austenin talo

Tiistaina suuntana oli Jane Austenin talo Chawtonissa, Altonissa, sekä Brighton! Jane Austenin talo oli tosi mielenkiintoinen paikka ja, koska oltiin aika aamusta liikkeellä, oli siellä meidän lisäksi lähinnä mukavia mummeleita ja papparaisia. :) Altonista suunnattiin maisemareittejä pitkin etelärannikkoa päin. Brightonissa jätettiin auto puolivahingossa ihan kielimatkakoulun viereen, joten matka rannalle oli melkein sama kuin koulumatka kielimatkan aikana. Aika ilmeisesti kultaa muistot, kävelymatka oli nimittäin aika paljon pidempi kuin muistin... Rannan ja Brighton Pierin tarkastuksen jälkeen käytiin kahvilla The Lanes -kävelykatualueella, josta bongasin myös mm. erittäin tutuksi käyneen jäätelöpaikan.

Brighton Pier!

Päivää oli vielä jäljellä joten pöräytettiin rannikkoa pitkin länteen, Worthing-nimiseen pikkukaupunkiin. Vanhusteema jatkui hotellissa kun ainoa paikka, josta löydettiin niin lyhyellä varoitusajalla huone, oli ilmeisesti eläkeläisten suosiossa; muiden vieraiden keski-ikä taisi olla lähellä kahdeksaakymmentä. Illalla käytiin syömässä konstailemattomassa kalaravintolassa ja söin ehkä parasta kalaruokaa ikinä, ja annoskin oli ihan valtava! Siihen kuului vaaleaa tiivislihaista kalaa (nimi taisi olla englanniksi huss ja tarkoittaa pientä haikalaa), paistettuja kasviksia, kasa muusia ja varmasti kilo voita. :D

Hotelli Worthingissa

Mummonhajuisessa huoneessa vietetyn yön ja mummonmakuisen aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä Isle of Wightille. Lautoille oli kuitenkin kovin pitkä jono, joten päätettiin suunnata hyvän sään aikana (illaksi oli luvattu sadetta) Stonehengea katsomaan. Se oli upea paikka, ja niinä pieninä hetkinä, kun onnistui kokonaan unohtamaan muut turistit ja köysiaidat joiden takaa rakennelmia piti katsella, pääsi hiukan hengelliseen tunnelmaan. En siellä kovin montaa kertaa elämässä varmasti halua käydä, mutta kyllä se oli hyvä kerran kokea. :)

Stonehenge + turistit

Jane Austen -annos on ainakin tällä matkalla ollut kohdillaan, sillä seuraava kohde oli Jane Austen Centre Bathissa. Itse pidin enemmän Altonin Austen-kohteesta, mutta Bathissakin oli uutta ja erilaista tietoa ja muutama aika mielenkiintoinen juttu. Yöksi päädyttiin astetta hulppeampaan hotelliin, ja käytiin alakerran hienossa ravintolassakin syömässä. Hintatasosta sanottakoon sen verran, että vesi maksoi ravintolassa £3.75. Huoneet olivat tosi kauniita, portaikko ihanan sokkeloinen ja ruoka erittäin hyvää, joskin ilman alkuruokia pääruoka-annokset tuntuivat aika pieniltä, mutta niinhän sitä hienoissa ravintoloissa. ;)

Hulppein hotellihuone :)

Näkymä hotellin ikkunasta Bathissa

Torstaina aamulla käytiin kävelyllä ja aamiaisella Bathin keskustassa ja lähdettiin sen jälkeen huristelemaan Walesin suuntaan. Sinä päivänä lähinnä ajeltiin, koska jouduttiin tekemään aikamoinen koukku joidenkin teiden ollessa poissa käytöstä. Iltapäivällä saavuttiin The Mumbles -nimiseen pikkukaupunkiin rannikolla. Vanhemmat kävivät kiertämässä autolla niemenkärjen maisemareitin (joka oli kuulema loppuen lopuksi aika puskaista maastoa ja sääkin sumuinen), mutta itse jäin viettämään laatuaikaa itsekseni hotellihuoneessa ja ruokakaupassa seikkaillen.

Jossain päin Englantia...

Perjantai kului myös ajellessa, mutta tällä kertaa vähän kauniimmassa ympäristössä, sillä ajoimme maisemareittejä pitkin Walesin etelärannikolta melkein pohjoisrannikolle, pienempiä teitä suosien. Maasto oli mäkisempää kuin Englannin puolella, mutta edelleen todella vehreää. Lampaita näkyi paljon! Yöksi päädyttiin Caernarforiin, lähinnä koska oli tarkoitus vierailla siellä eräässä linnassa. Parkkipaikkaa ei kuitenkaan meinannut löytyä ja linna olisi ollut alle puoli tuntia auki, joten päätettiin kuitenkin vain etsiä hotelli. Hotelli näytti olevan tavalliseen tapaan eläkeläisten kansoittama, mutta kuitenkin illalla baarissa oli jonkinlaista ohjelmaa, joka kuului aika kirkkaasti huoneisiin, ja äänestä päätellen aika paljon innostuneita katsojia. Itsehän roikuin tietokoneella puoliunessa huoneessa…

Wales

Lauantaihin kuului taas etenemistä, mutta ehdittiin pysähtyä useampaan otteeseen kuvailemaan maisemia. Ne olivat nimittäin matkan parhaat! Turhat puskat oli näiltä vuorilta nyrhitty pois, ja maasto oli muutenkin kivisempää ja karumpaa kuin muualla. Myös Manchesterin ja Sheffieldin väliin sijoittuva kansallispuisto Peak District oli aivan upea auringonvalossa vehreine kumpuineen ja söpöine lehmineen. :D 

Peak District

Sheffieldiin saavuttiin suunnitellusti hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä vielä tuliaisostoksilla ja syömässä rauhassa. Illalla sanoin heipat vanhemmille, koska heidän piti lähteä kuuden maissa ajelemaan lentokentälle. Seuraavana päivänä varsinainen seikkailu sitten alkoi… :)